Miksi 34 % oikeutetuista kotitalouksista ei hae tukiaan, ja mikä toimii

Ranskassa noin 34 % RSA:han eli Ranskan tärkeimpään vähimmäistuloon oikeutetuista kotitalouksista ei hae tukea, keskimäärin neljännesvuosittain (DREES, 2022). Vuoden 2021 lopussa tuen piiriin oikeutettujen mutta sitä saamattomien kotitalouksien osuus arvioitiin edelleen 33 %:n ja 37 %:n välille (DREES, 2026). Saksa ja Belgia näyttävät samaa suuruusluokkaa olevia lukuja. Kenttäkokeet antoivat tärkeysjärjestyksen: toimenpiteet, jotka keventävät menettelyjä, lisäävät todellista tuen hakemista keskimäärin 8,31 prosenttiyksikköä, kun taas pelkkä tiedon jakaminen 3,39 pistettä (Bendtsen, 2026). Tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa lisää tuen hakemista 29 % (Castell et al., 2025).

Kolmannes RSA:han oikeutetuista kotitalouksista jää paitsi

Vertailuluku tulee DREES:n helmikuussa 2022 julkaisemasta menetelmätyöstä: keskimäärin 34 % RSA:han oikeutetuista kotitalouksista ei jätä hakemusta yhdenkään neljänneksen aikana, ja 20 % pysyy ilman hakemusta kolme peräkkäistä neljännestä (Hannafi, Le Gall, Omalek ja Marc, DREES, 2022). Osa käyttämättömyydestä on siis väliaikaista, ja jotkut henkilöt saavat tuen lopulta muutamaa kuukautta myöhemmin.

Mittaus on toistettu sittemmin. Vuoden 2021 lopussa 33 %:sta 37 %:iin oikeutetuista kotitalouksista ei saanut RSA:ta, noin 560 000 kotitaloutta, joissa on lähes miljoona henkeä (DREES, Études et Résultats nro 1370, toukokuu 2026). Niistä 41 %:lla saamatta jäänyt määrä oli 400 euroa tai enemmän kuukaudessa kulutusyksikköä kohti. Näillä kotitalouksilla on keskimäärin vähemmän heikossa asemassa oleva profiili kuin tuensaajilla: useammin asuntonsa omistajia, useammin koulutettuja (DREES, toukokuu 2026).

Muut Euroopan maat tuntevat saman ilmiön. Raportti, jonka DREES ja Odenore omistivat vuonna 2022 käyttämättömyydelle viidessä maassa, havaitsee korkean osuuden Saksassa, suuruusluokaltaan 56 % ALG-II:ssa, työnhakijoiden vähimmäistulossa, kaudella 2005-2014 (Harnisch, 2019). Belgialle se mainitsee 62 %:n arvion vuodelta 2005 sosiaalisen integraation tulosta (Bouckaert ja Schokkaert, 2011) ja kehottaa varovaisuuteen mittaustapojen suhteen (Marc, Portela et al., DREES, 2022).

Kaksi dokumentoitua estettä: tiedonsaanti ja menettelyjen kustannus

Viimeaikaiset katsaukset erottavat kahdenlaisia esteitä. Tietämättömyys oikeudesta kuuluu tiedonsaantiin; lomakkeiden täyttäminen ja todistusten kerääminen kuuluu menettelyjen kustannukseen (Bendtsen, 2026; Daigneault et al., 2025). Myös tukien leimaavuus mainitaan usein; ranskalainen koe testasi kirjeitä sen lieventämiseksi ilman havaittavaa lisävaikutusta hakemiseen (Castell et al., 2025).

Daigneault’n ym. (2025) systemaattinen katsaus kävi läpi 93 toimenpidettä 35 kenttätutkimuksesta lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta. Selvitys nostaa esiin kahdenlaisia toimenpiteitä: henkilökohtainen tiedotus ja konkreettinen apu hakemuksen tekemisessä. Aineisto on pääosin amerikkalaista, ja tekijät kehottavat testaamaan yksinkertaisempia toimenpiteitä Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Kysymykseen siitä, kumpi este painaa enemmän, ranskalaiset kokeet antavat harvoin saatavilla olevan vastauksen: transaktiokustannukset, hakemuksen vaatima aika ja vaiva, ovat pääasiallinen este (Castell et al., 2025).

Vähemmän hallinnollisia vaatimuksia: +8,31 pistettä

Kattavin aiheesta tehty meta-analyysi kokoaa 51 kenttäkoetta ja 187 vaikutuskokoa (Bendtsen, Journal of Policy Analysis and Management, maaliskuu 2026). Toimenpiteet, jotka vähentävät vaatimustenmukaisuuden vaatimuksia lomakkeita yksinkertaistamalla tai niiden täyttämisessä auttamalla, lisäävät todellista hakemista keskimäärin 8,31 prosenttiyksikköä. Pelkästään tietoa jakavat toimenpiteet yltävät 3,39 pisteeseen.

Toinen tulos on tärkeä arvioiden lukemiselle: hakemusvaiheessa mitatut vaikutukset ovat noin kaksinkertaisia lopullisessa maksatuksessa mitattuihin verrattuna (Bendtsen, 2026).

Tekijä arvioi tuloksensa uudelleen kesäkuussa 2026 laajennetulla 66 kokeen aineistolla. Menettelyjä keventävien toimenpiteiden etu säilyy, mutta keskimääräiset vaikutukset ovat pienempiä (Bendtsen, kesäkuun 2026 päivitys).

Tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa: +29 %

Puhuttelevin mittaus tulee kahdesta Ranskassa työnhakijoilla tehdystä valtakunnallisesta kokeesta, yhteensä 100 000 henkilön joukosta, joista puolet sai toimenpiteen (Castell et al., American Economic Journal: Economic Policy, 2025).

Ensimmäisessä 30 000 henkilöä kutsuttiin tunnin tapaamiseen sosiaalityöntekijän kanssa käymään läpi oikeutensa viiteentoista tukeen. Niiden osalta, joita perheosasto hoitaa, hakemus voitiin käynnistää paikan päällä tapaamisen aikana. Tapaamisia järjestyi noin 6 000, eli 21 % kutsutuista. Kutsu lisää hakemista 7 %; henkilöillä, jotka todella tulevat tapaamiseen, arvioitu vaikutus yltää +29 %:iin (Castell et al., 2025).

Vaikutus keskittyy tukiin, joissa sosiaalityöntekijä pystyi auttamaan tapaamisen aikana: +44 % tulolisiin, +21 % perhe- ja asumistukiin. Terveysvakuutuksessa, jota hoitaa toinen verkosto, ei ilmene vaikutusta, mikä suuntaa selityksen menettelyjen kustannuksiin (Castell et al., 2025).

Henkilöt, jotka hyötyisivät tapaamisesta eniten, ovat myös niitä, jotka tulevat paikalle harvimmin: tekijät näkevät siinä samojen transaktiokustannusten jäljen, jotka jarruttavat myös avun pyytämistä (Castell et al., 2025).

Simulaattorin paikka: näyttää oikeus

Toinen koe testasi pelkkää tiedotusta. 40 000 työnhakijalle lähetetty sähköposti ohjasi simulaattoriin, joka laski heidän henkilökohtaiset oikeutensa. Se herätti kiinnostusta: 67 % vastaanottajista klikkasi ja 18 % teki simulaation heti perään. Todellinen hakeminen pysyi ilman havaittavaa liikettä seuraavina kuukausina (Castell et al., 2025).

Simulaattori näyttää oikeuden ja listaa kerättävät asiakirjat. Tekijöiden mukaan kitka on itse hakemisen hetkessä: kun hakemukset on jätetty, ne menevät läpi noin 90 %:ssa tapauksista (Castell et al., 2025).

Mistä löytää ihmisen antamaa tukea

Hakemuksessa auttamista varten Ranskassa on kaksi paikallista verkostoa: centres communaux d’action sociale (CCAS) auttaa kokoamaan hakemukset, ja caisses d’allocations familiales (CAF) -kassojen sosiaalityöntekijät tekevät saman maksamiensa tukien osalta (service-public.gouv.fr).

Vammaisuuden osalta maisons départementales des personnes handicapées (MDPH) tukee hakemuksia ja arvioi tilanteita (service-public.gouv.fr). RSA:n osalta hakemus voidaan jättää myös departementin valtuuttamaan yhdistykseen (service-public.gouv.fr).

Julkinen « solidarité à la source » -hanke noudattaa samaa logiikkaa kuin meta-analyysi: RSA:n ja prime d’activitén saajien neljännesvuosittaisten tuloilmoitusten esitäyttö, yli 6 miljoonaa ihmistä, hallinnon jo tuntemista tiedoista (solidarites.gouv.fr).

Aida kuuluu ensimmäiseen vaiheeseen, simulointiin: oikeuden näyttämiseen ja asiakirjojen valmisteluun. Sovellus valaisee ja ohjaa; ratkaiseva rooli kuuluu ihmisen antamalle tuelle, jonka tapaamisessa mitattu vaikutus yltää +29 %:iin (Castell et al., 2025).